Lähdimme Heathrown juuri auenneesta ja surullisen kuuluisasta terminaali 5:sta kohteena Saigon, hymyhän siinä meinasi hyytyä heti alkumatkasta. Määränpäänä oli siinä vaiheessa tosiaankin Vietnam ja tarkoitus oli lentää Hong Kongin kautta ja tokihan me niin tehtiin kun vain koneeseen päästiin. Lento otti sellaiset 12 tuntia ja maineeni kulkuneuvoissa nukkujana on nyt mennyttä. Sen verran vilustumisoireita oli ilmassa, että nuokuin ehkä sellaiset 3 tuntia yhteensä. Matkakaveri se veti täydet 8 tunnin yöunet, että ei siitäkään paljon seuraa ollut. Hong Kongiin päästiin reilusti myöhässä joten missasimme jatkolennon Saigoniin ja itse asiassa vielä seuraavankin lennon, joka oli buukattu tämä tiedostaen jo Lontoossa. Oltaisiinhan me siihen juuri ja juuri ehditty, mutta kun matkatavarat olivat hukassa, niin eivät päästäneet meitä ilmankaan lähtemään.
Päädyimme lentokenttähotelliin jonka tasossa ei todellakaan ollut valittamista ja istuimme siellä huoneessa huuli mutrulla miettien, että mitä tässä nyt sitten tehdään. Mitäs siinä mutristelemaan, hypättiin metroon ja painuttiin Hong Kongia katsomaan, siellä päin maailmaa kun en ole ennen onnistunut käymäänkään. Väsymys kaikkosi siihen kun tallustelimme pilvenpiirtäjien ja värikkäiden kiinalasten valokylttien seassa ja jouduimme keskelle rugby-juhlintaa. Ei muuta kuin visa vinkumaan (siis kenen visa nyt sitten sillä reissulla toimi, minun ei juurikaan) ja sekaan. Mietittiin, että otetaan ilo irti ja ollaan niin myöhään kun huvittaa. Taisi meitä huvittaa koska kun kolmannen kerran katsoin kelloa ja sanoin sen olevan puoli kaksi alkoi vahvasti tämä tieto epäilyttää… eh, oli meikäläisen kellokin sitten lähtenyt lomalle. Jossakin vaiheessa viiletimme takaisin hotellille että ehdimme torkahtaa ennen kolmatta suunniteltua lentoa.
No comments:
Post a Comment