Amerikkalaisnaisen erikoinen pyyntö...

Yhtenä päivänä lähdimme laivalla snorklailemaan ja tutustuimme amerikkalaiseen pariskuntaan. Mies oli ollut 18-vuotiaana Vietnamin sodassa ja palaa aika ajoin sinne tapahtunutta prosessoimaan. Terapiaa kun ei sodan päättyessä Amerikassa ollut tarjolla. Hassua oli se, että kaveri näytti juuri siltä kun vietnamin sodan veteraanit näyttävät elokuvissa. Viikset, vähän pidempi kihartuva tukka ja ketjuun ripustettu tunnuslaatta tietenkin roikkui kaulassa. Absurdia oli se, että sodan käynyt sotilas suorastaan pelkäsi vettä ja suostui veteen vain pelastusliivit päällä ja vaimon käsipuolessa. Kulkeminen pienellä veneellä suuremmalle paatille myös teki hänelle aika tiukkaa. Meitä taasen ei meinattu saada pois merestä lainkaan.

Merenalaiset maisemat olivat hyvät. Ainoa mikä vähän häiritsi, oli vaaleanpunaisten meduusojen määrä. Tämä Amerikkalainen Janet meinasi että ne vievät jopa hengen, mutta henkiin tuo näytti jäävän vaikka moinen pinkki limalöntti hänen takapuoleen osuikin. Paatilla oli aika mielenkiintoinen hetki, kun Janet kirkuen nousi veneeseen ja huusi miehelleen että hänen tulisi heti virtsata hänen päälleen. Sen kun pitäisi pelastaa varmalta kuolemalta. Mies vaan totesi että sori ei pissata juuri nyt ja Janet huusi että juo kaljaa ja virtsaa, muuten hän kuolee. Seuraavaksi hän pyysi D'tä virtsaamaan ja tuo kohtelias brittiparka ei tiennyt mitä sanoa. Eihän siinä ollut mitään nauramista mutta olihan se aika hölmö tilanne – naurettiin sitä sitten urakalla jälkeenpäin – myös Janet, joka ei kuollut.

Meduusan polte ei ole mukavimmista päästä. Jonkin poltti myös minua pari päivää aiemmin ihan rantavedessä ja siitä nousi oikein sellainen ihottuman tapainen nauha reiden ympärille. Mitään en nähnyt, mutta olisiko se sitten ollut kirkas meduusa, en tiedä mutta aika ikävältä se sen illan tuntui.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja sekin päivä taas koitti että odotettiin tilattua autoa kentälle. Auto oli tietysti matkalla hajonnut tai jotakin muuta vastaavaa joten taas mentiin pää kolmantena jalkana kohti lentokenttää. Päivän aikana oli onnistuttava nappaamaan 3 lentoa ja niin me se tehtiin vaikka taas Hong Kongissa teki tiukkaa. Terminaali vitosesta taas löysimme itsemme ja ajattelimme että turha varmaan raahautua hihnalle saakka, rinkat eivät ole voineet ehtiä niin tiukan vaihdon aikana samaan koneeseen. Kävelimme kuitenkin hihnan kautta ja siellähän ne ensimmäisten joukossa tulivat. Olin vielä yhden yön verran Lontoossa palautumassa ja sunnuntaina sitten otin yhdeksännen lentoni ja tulin palasin Irlantiin jota kai kodikseni siihen maailman aikaan kutsuin.