Kelluva kylä

Tonle Sap Lake Floating village

Kun temppelit alkoivat kyllästyttää, pyysimme kuskia viemään meidät Floating Villageen joka kieltämättä oli myös aikamoinen kokemus. Kyllähän noita kelluvia markkinoita näkee monessakin maassa mutta että kokonainen kelluva kylä! Siellä oli kaikki: koulu, kaupat, pallokentät ja lääkäriasemat! Kylä vaihtaa paikkaa riippuen siitä onko kuiva kausi vai sadettaako eli siellä se sitten Mekong joessa kelluu ympäri vuoden. Eli ihmiset elävät koko ikänsä venetaloissa ja talojen kunto ei ollut kummoinen. Ihmiset liikkuivat veneillä ja lapset tuntuivat olevan varsinaisin vesipetoja. Siellä meitä jahtasi pieni tyttö

(tai poika) valtava käärme kaulalla ja huusi "give me a dollar" ja meikäläinen meni karkuun sen minkä pääsi. Ne lapset olivat siellä aika villi-ihmisiä. Meloivat pesuvadeilla paikasta toiseen ja kinusivat turistilta rahaa. Vaikka eipä meitä siellä montaa ollut, kolme turistia kaiken kaikkiaan. Kylän sairaala oli yksi vauraimman näköisistä taloista ja olihan siellä myös moottoripyörä kuistilla. Helpolla sitä ei ainakaan varastettaisi.

Lääkäriasema

Muutenkin se lapsikauppiaiden määrä oli aika hätkähdyttävää. Tosin sanoen lähes kaikki kaupustelijat olivat lapsia. Yhden ainoan kerran teimme sen virheen että suostuimme ostamaan heiltä juomat. Siitä syntyi niin hirveä meteli ja tappelu lasten kesken, että kuka näki meidät ensin ja kuka meille myy mitäkin. Herätti pientä huvittuneisuutta paikalla olleiden aikuisten kesken kun kaiken sen metelin keskellä seisahduin kun seinään ja päästin hampaiden välistä aivan suunnattoman "SHHHHHHHH:n" ja koko joukko hiljeni kerralla ja jäi tuijottamaan. Suu poikki kakarat – vuoden päiväkotitäti on saapunut paikalla! D osti toiselta lapselta juoman ja minä toiselta. Suurin piirtein kaikki olivat tyytyväisiä ja me emme erehtyneet enää toiste tekemään ostoksia, vaikka välillä sydän oli murtua niiden nappisilmien edessä. Siis huomaattehan, pehmo se on tullut meikäläisestäkin…